Hopean sydäntensärkijät!

  • Julkaistu: 27.6.2018
  • Tarinat, Työntekijät
  • Työntekijätarinat:
  • Betesda-säätiön palvelukotien henkilöstön kertomuksia.

Tuli kevät ja alettiin keskustelu eläinten hankinnasta pihalle. Aluksi keskustelimme, että hankkisimme kanoja. Täytyy sanoa, että en ihan hirveästi lämminnyt ajatuksesta. Kunnes sitten yhdessä kokouksessamme aihe tuli eteen ja sanoin, että miten olisi kanit pihaamme elävöittämään?

Minulla oli itselläni ollut joskus kani, joten tiesin niiden hoidosta ja sielun elämästä jotain. No kanit hyväksyttiin, ja sitten alkoi ajatuksen vienti toteutuksen tasolle. Oli löydettävä paikka minne aitaus sijoitettaisiin, ja kukahan sen voisi toteuttaa.

Kasper.JPG

Mieleeni tuli kysyä mieheltäni, että miten oli lähtisikö hän projektiin mukaan ruokapalkalla, jonka olin jo kysynyt sopivaksi korvaukseksi työstä. Ja niinhän siinä kävi, että hän oli valmis tekemään työn.

Kaniaitaus.JPG

Alueen mittauksen mukaan hankimme tarvittavat tarvikkeet, ja näin alkoi Kanilan rakentaminen.

Mieheni työskenteli muutaman päivän kaivaen kasvit pois alueelta ja sitten aitaverkkoja virittäen.  Koiramme Upi oli mukana työnjohtajana pihalla. Upi kävi myös sisällä tervehtimässä asukkaitamme.

Upi työnjohtajana.jpg

Saimme aitauksen valmiiksi juuri ennen lomani alkua. Sisustimme sen mökein ja laitoimme sinne koriste pupun tuuraamaan niin kauaksi aikaa kunnes löytäisin sopivat kaksi oikeaa kania.

Ajatuksena minulla oli, että haluaisin kaksi kania jotka eivät olisi ihan pieniä pupuja, ja olisivat tottuneet ihmisiin ja käsittelyyn. Arvatkaa vaan kuinka vaikeaa oli löytää sellainen parivaljakko?

Lomallani katselin kani-ilmoituksia silloin tällöin ja myös Kati oli valjastettu facebookissa oleviin sivustoihin tutustumaan. Ja kuinka ollakaan, facebookin kautta kanimme löytyivät.

Usva 6.6.jpg

Perhe oli luopumassa kahdesta kanista ja ne tuntuivat meille sopivilta. Kävin heidän kanssaan läpi kaneihin liittyviä asioita, sillä eihän kukaan luovu rakkaista ystävistään ihan helpolla. 

Sovittiin että kanien muuttopäivä uuteen kotiinsa olisi 4.6.18. Perhe tuli tuomaan kanit meille, ja kuinka ollakaan pihalla oli vastaanottokomitea heitä vastassa, vaikka en ollut monellekaan kertonut koska kanit ovat tulossa. Sitten saimme jännityksellä katsella kuinka meidän Usva ja Kasper alkoivat tutustumisen uuteen kotiaitaukseen. Perhe jätti hyvästit ystävilleen ja olivat tyytyväisiä, kun näkivät miten hienoihin oloihin heidän häkkikaninsa pääsivät. Meni melkein viikko kun ystävämme huomasivat että kuoppien ja onkaloiden kaivaminen on kanien lempipuuhaa, sitähän ne eivät olleet pystyneet tekemään häkissä. 

kaniaitaus rakenteilla.jpg

Nyt Usva ja Kasper ovat olleet meillä kohta kuukauden ja kotiutuneet hyvin. Heidän kotiaitauksensa on luolia ja käytäviä täynnä. Iloisesti tulevat tervehtimään, varsinkin Usva kun menee aitauksen viereen. Toivovat saavansa jotain hyvää, sillä sitä ne kyllä saavat. Omaisetkin tuovat Usvalle ja Kasperille syötävää sekä hoitajat asukkaiden kanssa. Olen opettanut Usvaa ja Kasperia olemaan sylissä, jotta asukkaat voivat silitellä heitä. Nyt on hyvä syy lähteä ulkoilemaan kun Usva ja Kasper odottavat pihalla. Asukkaat ovat olleet ihastuksissaan, ja kyllä ne taitaa olla meidän kaikkien sydämet vieneet. 

Toivomme Usvalle ja Kasperille hyvää pitkää elämää täällä meidän seurana ja asukkaille antoisia hetkiä seuratessa karvaisten kavereidemme puuhailua.

Kirjoittanut Anne Kononov /  kani vastaava

Usva.JPG

Jaa sivu