Usvan ja Kasperin vuosi Hopeassa

  • Julkaistu: 23.7.2019
  • Tarinat, Työntekijät
  • Työntekijätarinat:
  • Betesda-säätiön palvelukotien henkilöstön kertomuksia.

Hopean sydäntensärkijät Usva ja Kasper tulivat Hopeaan lemmikeiksi vuosi sitten. Vuosi on kulunut hyvin, vatsat kasvoivat talven toimettomana aikana. 

Usvan ja Kasperin tullessa kesäkuussa ulkoaitaus odotti asukkaitaan. Lämmin kesä ja syksy mahdollistivat elämän ulkona pitkään. Kun yöt kylmenivät, oli aika muuttaa sisälle. Heille rakennettiin aitaus Koivukotiin asukkaiden seuraksi. Asukkaat saivat seurata pupujen päivän kulkua läheltä ja viettää aikaa niiden kanssa.

Hopea-Usva-Kasper-2.jpeg

Sitten vietettiin joulua pupulassa. Usva ja Kasper saivat oman joulupuun, jonka rakensin itse pajun oksista. Siinä riitti herkkuja hetkeksi ja vain hetkeksi, sillä ruokahalu oli suuri ja herkut hyviä. Puussa oli omenaa, porkkanaa, kuivattua aprikoosia, rusinoita, kuivattua banaania ja tietysti salaattia. Talveksi olin myös tehnyt ”Kerppusia” siis pajun oksia lehtien kanssa kuivattanut. Ne käyvät myös hyvin kaupaksi.

Hopea-Usva-Kasper-3.jpeg

Aikaa kului ja kuten kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa, niin kävi tässäkin asiassa. Viikkojen vieriessä huomattiin kanien aiheuttavan allergiaoireita hoitajille nuhan ja silmien kutinan muodossa. Silloin oli Usvan ja Kasperin aika muuttaa. Muutossa mentiin muutama kerros alaspäin Koivukodista Vaahterakotiin, jossa puput viihtyivät hyvin. Asukkaat pääsivät halutessaan katsomaan Usvaa ja Kasperia. Ja melkein viikoittain Usva (sosiaalisempi pupu) vieraili ryhmäkodeissa silitettävänä ja sylitettävänä.

Hopea-Usva-Kasper-4.jpeg Hopea-Usva-Kasper-5.jpeg

Pääsiäistä vietettiin, sillä olihan Hopeassa nyt aivan oikeat pääsiäispuput. Heille kasvatettiin pääsiäisruohoa ja orakasta, siis vehnän orasta - joka maittoi todella hyvin.

Hopea-Usva-Kasper-6.jpeg

Kevät tuli ja lumi suli. Yöpakkaset olivat pitkään vieraitamme, joten Usvan ja Kasperin piti vielä viihtyä sisällä. Sosiaalisesta mediasta löysimme tietoa, että kanit pitää rokottaa villikanien levittämää verenvuototautia vastaan. Ja näin meillä myös tehtiin. Toukokuun alussa kävimme eläinlääkärissä rokotuksessa ja samalla myös tarkastettiin yleinen kunto, silmät ja korvat. Kuntoahan oli; lääkäri kertoi, että pupuja oli hoidettu liian hyvillä herkuilla ja sen johdosta lääkäri määräsi laihdutuskuurin pupuillemme. Dieetti oli tiukka. Ainoastaan kuivaa heinää ja vettä, sekä vähän kaneille tarkoitettua pellettiä. Niukalle ravinnolle mentiin ja tulosta on tullutkin. Usvan vatsa on hoikistunut silminnähden kahdessa kuukaudessa. 

Ulkoaitauksen aika tuli tänäkin vuonna samana päivänä kuin kesällä 2018. Olin kunnostanut aitauksesta vanhat tunnelit kokonaan pois ja tasoitellut maan hyvin. Tehnyt oljilla pesämökistä lämpimän ja laittanut katteen alle oljet pehmikkeeksi ja kuivikkeeksi. On mukavampi alkaa tunnelien kaivaukset sileältä maalta. 

Hopea-Usva-Kasper-7

Puput tuotiin kantamalla sisältä ulos omaan aitaukseensa. Hieman arkaillen haistelivat kesäkotiaan ja noin vartin kuluttua muistivat mikä heidän lempitekemisensä olikaan eli tunnelit kuntoon ja kaivamaan ja sitä hommaa on nyt riittänyt reilu kuukausi. 

Hopea-Usva-Kasper-8.jpeg

Toivomme kesästä pitkää ja syksystä lämmintä, joka mahdollistaisi pupujemme pitkän asumisen ulkona. 

Siis intiaanikesää odotellen!  
Usva ja Kasper sekä Anne Kononov


Jaa sivu